Eilinen tunti meni toisaalta ihan superhyvin ja toisaalta täysin penkin alle. Aloitimme työskentelyn käynnissä harjoittelemalla ihan perusjuttuja, kuten sitä, että hevonen ei juossut alta pois siirtymisissä käynnistä seis ja takaisin käyntiin, mikä varsinkin mun hevosella on ollut vähän ongelmana. HH oli hieman hermostunut pelätessään jäävänsä yksin maneesiin, joten tuo harjoitus ei ollut meidän kohdalla mitenkään erityisen menestyksekäs. Kun sain sen jotenkin kuuntelemaan, keventelimme eteen-alas ajatuksena saada hevonen pyöreäksi ja vaikka aavistuksen luotiviivan alle. HH oli edelleen hieman hermostunut, joten vasta ihan lopuksi tunsin sen hieman rentoutuvan.

Alkuverkan jälkeen siirryimme tekemään avotaivutuksia. Tämä oli se superhyvä osuus. Teimme harjoituksen niin, että jokaiseen kulmaan tehtiin voltti, josta lähdettiin tekemään pitkälle sivulle avotaivutusta ja sen jälkeen pieni suoristus ja taas voltti pitkänsivun päähän jne. HH kuunteli hyvin, malttoi keskittyä ja parani kerta kerran jälkeen. Ravikin parani ja takaosan "moottori" alkoi hyrrätä paremmin kuin pitkään aikaan. Tunsin itsekin sen valtavan eron ja edistyksen harjoituksen edetessä.

Sitten naks ja koko paletti sekaisin. Meidän piti nimittäin jatkaa samaa harjoitusta, mutta laukassa vaan mitä luultavimmin väsymyksestä johtuen HH alkoi painaa kädelle ihan jumalattomasti, lähti pienimmistäkin avuista kuin tykin suusta, juoksi alta pois enkä yksinkertaisesti saanut tehtyä kuin yhden pitkänsivun jotenkin edes sinnepäin. Laukasta mulla ei ole siis mitään hyvää sanottavaa, vaikka H yrittikin lohdutella, että no ainakin se nyt laukkasi eteenpäin eikä keinuhevosmaisesti ylös, kuten viimeksi ;-).

Loppumietteet: HH oli alun hermoilun jälkeen hyvin keskittynyt, joka on ehdottomasti plussaa. Sen lisäksi haluttomuutta oli havaittavissa vain katoavan hetken ajan alkuverkkojen jälkeisen käynnin jälkeen, kun piti taas ottaa ohjat. Edellispäivänä ratsastus meni nimittäin kokonaan eteenpäinpyrkimyksestä keskustelemiseen, joten mulla oli omat epäilykseni tunnin onnistumisesta.

Sovimme H:n kanssa, että seuraavalla kerralla teemme vähemmän raviharjoituksia ja keskitymme enemmän laukkaosuuteen, koska HH ihan selvästi väsyy aina lopussa emmekä muuten koskaan pääse kehittämään laukkaa. HH:ta on kyllä liikutettu säännöllisesti, mutta pääpaino varsinkin viimeisen vuoden aikana on ollut maastoilulla ja vaikka siellä olemme kiipeilleet mäkiä, ravanneet ja laukkaspurttailleet, niin lihaksisto on mitä luultavimmin aika heikko varsinaisen treenauksen vähyyden takia ja näinollen HH ei jaksa ehkä kantaa itseään vielä pitkiä aikoja kerrallaan ja väsytessään alkaa painaa kädelle eikä muutenkaan jaksa enää keskittyä. Toisaalta tuo laukan energisyys on hyvä juttu, kun tiedän millainen HH kaikessa haluttomuudessaan voi olla, mutta sellaisen kultaisen keskitien kun löytäisi. 

Mun itseni pitäisi jälleen kerran muistaa se, että vetotaistelun häviää aina ihminen. Esim. noissa avotaivutuksissa jäin ihan liikaa sisäohjaan kiinni asettamaan sisälle, kun avotaivutuksen tulisi lähteä ulko-ohjasta, sisäpohkeesta. Samaten laukoissa se ei ainakaan yhtään auta asiaa, että jää itsekin vetämällä pidättämään vaan pitäisi muistaa ottaa paljon ylöspäinsuuntautuvia puolipidätteitä.

Mä olin ajatellut, että nykyisten kolmipalojen sijaan kokeilisin jotain muuta kuolainta, esim. tavallista kaksiosaista niveltä, mutta H ehdotti, että kokeilisinkin sen sijaan remonttiturpista.

Sen hierojan saimme sovittua nyt ensi viikon keskiviikoksi. Odotan mielenkiinnolla, että saan vähän osviittaa mahdollisista "jumeista". Myös Ypäjän Satulasepät ovat tulossa tallille käymään, joten ajattelin samalla tarkistuttaa meidän satulan toppaukset. Se valuu edelleen hieman eteen ratsastaessa, mutta toisaalta en usko meidän ikinä löytävän satulaa, joka ei niin tekisi, kun sellaista ihmettä ei tähänkään päivään mennessä ole näkynyt.