Olipa taas valaiseva tunti! Teimme pääosin samaa harjoitusta kuin viimeksi (eli väistättämällä ulko-ohjalle, irti sisäohjasta), mutta nyt pääpainona se, että hevonen kulki mahdollisimman pyöreänä sen säkän ollessa korkein kohta, jolloin hevonen sai painua jopa aavistuksen luotiviivan alle ja että pystyin siitä harjoituksesta tekemään temponvaihteluita, eli ratsastamaan hevosta istunnalla eteenpäin (käyttämällä pohjetta mahd. vähän) ja ottamalla kiinni ilman, että se painoi kädelle, puri kuolaimeen kiinni tai että muoto särkyi. Niin yksinkertaista teoriassa, niin vaikeaa käytännössä toteuttaa :-). Ratsastus on siitä kieroutunut laji, että esim. eilisen tunnin aikana koin ehkä sekunnin sadasosan ajan oikeasti ratsastaneeni "oikeinpäin", eli tunsin kuinka hevonen vastasi apuihini oikein ja olin siitä hyvästä muikeana koko loppuillan. Yksi onnistuminen korvaa tuhat epäonnistumista.

Jossain vaiheessa HH vähän väsähti ja jouduimme taas kerran keskustelemaan eteenpäinpyrkimyksestä. Se on suokiksi aika kiva liikkeiltään ja menee ihan näppärästi, joten oikeastaan meidän suurin ongelma on juuri tuo eteenpäinpyrkimyksen ajoittainen puuttuminen. H kertoi oman hevosensa tehneen samaa kesällä ja hän oli yksinkertaisesti ottanut siltä kerralla luulot pois, jolloin ongelmaa ei ollut enää ollut. Meillä tuo ongelma on ollut oikeastaan aina, mutta ilmennyt vain ajoittain. Liekö sitten jotain uhmaa? Ehkä mä itse olen vain liian lepsu. 

H oli sitä mieltä, että olisimme ihan valmiita joihin pikkukisoihin jo nyt, mutta mua itseäni hirvittää ajatus nikottelevasta hevosesta, eli ehkä me tyydymme vielä tämän kauden vain treenaamaan ja nostamaan kuntoa. Pakkohan se kisoissa käyminen on tietenkin joskus aloittaa ja mitä useammat kisat koluaisimme läpi, sitä vähemmän HH varmastikaan jaksaisi kiinnittää huomiota kaikkeen epäolennaiseen ja pääsisimme ehkä joskus keskittymään pelkkään suoritukseen, mutta ehkä tosiaan sitten ensi kaudella...

Laukassa harjoittelimme eteenpäinratsastamista, jotta saisimme laukan kulkemaan enemmän eteen- kuin ylöspäin. Edelleen vasemmassa kierroksessa laukka on keinuhevosmaista, oikea pyörii paremmin ihan itsestään. Lopuksi ratsastimme hevoset eteen-alas rennoiksi painottaen sitä, että hevonen kulki pyöreänä, kaula kaarella sen sijaan, että se painoi kädelle alas kaula suorana.

Summasummarum: jälleen kerran sain tosiaan todeta sen, kuinka äärimmäisen palkitsevaa on, kun osaa pyytää edes sen pienen hetken jotain juttua ja hevonen vastaa siihen ja kuski oikein tuntee sen, että näin sen harjoituksen piti mennä. Ja totesinpa taas senkin, että valvovan silmän alla ratsastan itsekin triplasti paremmin.

Ensi viikolla meille on tulossa hieroja. Mielenkiinnolla odotan, mitä lukkoja löytyy mistäkin. Pitäisi varmastikin ottaa säännöllinen tapahtuma tuosta hieronnastakin, että voidaan säännöllisesti poissulkea/hoitaa säryt ja kolotukset. Viime vuonna eräs hieroja suositteli HH:lle kiropraktikkoa (harmikseni en itse päässyt paikalle hevostani hoidettaessa, eli vähän jäi epäselväksi mikä oli vika), mutta ell taas oli sitä mieltä, että siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Hän teki taivutuskokeet ja ne oli ihan ok, eli jaloista lähtöisin se mikälie ei ollut. Ell teki silloin HH:lle akupunktiota ja HH oli aika rento ja mukava sen jälkeen, eli jos tällä kertaa löytyy hieronnasta jotain, niin akupunktiota voisi taas miettiä yhtenä hoitovaihtoehtona. Se on niin vaikeaa välillä noiden hevosten kanssa, kun ne eivät osaa puhua ja kertoa, että onko nyt tosiaan jossain joku konkreettinen vika vai eikö vain huvita. Pitäisi varmaan tehdä hevoselle joku kokovartalomagneettikuvaus pari kertaa vuodessa :-).