Lauantain tunti oli suoraan sieltä, minne aurinko ei paista ;-). Ensinnäkin mä itse sain painaa hiki päässä, että edes ehdin tunnille ja itse tunti oli sitten ala-arvoinen suoritus multa. Hevonen kyllä liikkui, eli kerrankin ei ongelma ollut siinä, mutta liikkuipa tuo sitten hieman turhankin "hyvin", eli juoksi alta pois enkä saanut sitä oikein edes kunnolla avuille. H kävi myös selässä ja totesi, että hieman on työsarkaa edessä...

Tehtiin likipitäen samaa "ulko-ohjalleväistättämisharjoitusta" kuin aiemminkin.

Loppukevennys: H huomasi ratsastaessaan saman kuin minä, että HH:lla on tyyli kaikki tai ei mitään. Eli jos neiti ei saa mennä siten miten ja mitä vauhtia tykkää, ei hän mene ollenkaan. Tosin nyt pitää muistaa, että mitä luultavimmin tuollainen altapoisjuokseminen juontaa juurensa niihin lihasongelmiin, joten kunhan saadaan lihakset hierottua ja E-vitamiinin (sisältää myös magnesiumia) syöttäminen alkuun, niin eiköhän se siitä vähitellen. (ja kunhan kuski oppii ratsastamaan, että saadaan takaosakin toimimaan...)

Tämän viikon tunti siirtyikin sitten lauantaille H:n kiireiden takia, mutta sepä ei meitä haitannut, koska hevoset (meitä on siis kaksi ratsukkoa samalla tunnilla) hierottiin ke-iltana ja hieroja ohjeisti, että mitään himotreeniä ei kannata seuraavana päivänä harjoittaa.

En haluaisi nuolaista ennenkuin tipahtaa, mutta hieronta oli menestys. T (=hieroja) sanoi samaa kuin kevättalvellakin käynyt toinen hieroja, että HH:n takaosan lihakset (kuva B) ovat erittäin jumissa. Silloin keväällähän meillä kävi ell toteamassa, että ei se ainakaan ole jaloista lähtöisin ja muutenkaan hän ei suurempaa vikaa löytänyt (akupunkteerasi kuitenkin hoidoksi). Tällä kertaa HH oli aluksi melkeinpä vihainen ko. lihaksia käsitellessä, mutta mitä pidemmälle hieronta eteni (joka muuten kesti huimat melkein 2h), sitä enemmän se alkoi rentoutumaan ja lopuksi jopa ihan nauttimaan käsittelystä.

Sain hierojalta muutenkin paljon hyviä vinkkejä mm. että kannattaa lisätä E-vitamiinia ruokintaan. Nyt HH saa monivitamiinivalmistetta, jossa on kaikki tärkeimmät vitskut (myös E), mutta ajattelin lisäksi hommata vielä pelkkää E:tä ihan tuota lihashuoltoa silmälläpitäen. Pitää vain tarkistaa, ettei tule yliannostusta vitamiineista ylipäätänsä, kun HH saa kivennäistäkin.

Lopuksi T oli antanut hyödyllisiä hierontavinkkejä, mutta harmikseni en itse pystynyt ihan loppuun asti hierontaa seuraamaan, kun työt kutsuivat, mutta seuraavalla kerralla sitten.

Itseasiassa hieronnan jälkeen ensin masennuin täysin. Pidin itseäni ihan luuseriratsastajana, joka kipeyttää hevosen ja sen lisäksi vielä eläinrääkkääjänä, kun ylipäätänsä olen liikuttanut hevosta, jolla on lihaskipuja. Surffailin koko eilisen netissä etsien tietoja eri lihassairauksista ja löysinkin vaikka mitä muitakin sairauksia, joihin HH:n "oireet" täsmäisivät. Olin mm. ihan varma, että no nyt sillä on ollut viimeiset 5 vuotta (jona aikana on välillä ilmennyt haluttomuutta) lannehalvaus. Epämääräiseen karvaan taas löysin selityksen cushingista ja ihan muuten vain diagnosoin hevosellani myös head shakingin. Tilasinpa sitten samantien kaikenmaailman verikokeet (lihasarvot, kilpirauhasarvot, maksa-arvot, kortisoliarvot ja munaflotaatiotakin mietittiin) ell-ystävältäni, kun en jaksa odottaa lokakuun loppuun asti, jolloin varsinainen hevos-ell on tulossa raspaamaan, rokottamaan ja jonka samalla piti ottaa ne verikokeet.

Pientä hysteriaa siis havaittavissa, kunnes sitten illalla menin tallille ja lähdimme "köpöttelylenkille" tämän meidän tuntikaverin kanssa. En voi muuta sanoa kuin että wau! HH oli kuin toinen hevonen. Se liikkui rennosti, irtonaisesti ja ennenkaikkea HALUKKAASTI! Yleensäkin se kyllä tykkää maastoilusta enemmän kuin varsinaisesta työnteosta, mutta silti ero oli kuin yöllä ja päivällä. Se mm. siirtyi halukkaasti raviin heti kerättyäni ohjat sekä nosti omatoimisesti ja vieläpä niin, että me menimme edellä ja kaveri tuli perässä. Yleensä se on varsinkin menomatkalla tahmea menemään edellä.

Nyt olenkin siis hyvin toiveikkaalla mielellä, että jos tuon vaivan saisikin hieronnalla +oikealla ruokinta-liikutus -suhteella (tosin ruokinnassa nyt ei paljon viilamisen varaa ole, mutta jos vaikka se E-vitsku auttaisi) kuntoon, eli että kyseessä ei olisi kuin tavan lihasjäykkyys. Sovimme alustavasti seuraavan hieronnan 10 päivän päähän ja sitä seuraavan parin viikon päähän edellisestä. Sen jälkeen ajattelin, että jos hierotuttaisi hevosen säännöllisesti kuukauden, parin välein.

Eilinen tunti meni toisaalta ihan superhyvin ja toisaalta täysin penkin alle. Aloitimme työskentelyn käynnissä harjoittelemalla ihan perusjuttuja, kuten sitä, että hevonen ei juossut alta pois siirtymisissä käynnistä seis ja takaisin käyntiin, mikä varsinkin mun hevosella on ollut vähän ongelmana. HH oli hieman hermostunut pelätessään jäävänsä yksin maneesiin, joten tuo harjoitus ei ollut meidän kohdalla mitenkään erityisen menestyksekäs. Kun sain sen jotenkin kuuntelemaan, keventelimme eteen-alas ajatuksena saada hevonen pyöreäksi ja vaikka aavistuksen luotiviivan alle. HH oli edelleen hieman hermostunut, joten vasta ihan lopuksi tunsin sen hieman rentoutuvan.

Alkuverkan jälkeen siirryimme tekemään avotaivutuksia. Tämä oli se superhyvä osuus. Teimme harjoituksen niin, että jokaiseen kulmaan tehtiin voltti, josta lähdettiin tekemään pitkälle sivulle avotaivutusta ja sen jälkeen pieni suoristus ja taas voltti pitkänsivun päähän jne. HH kuunteli hyvin, malttoi keskittyä ja parani kerta kerran jälkeen. Ravikin parani ja takaosan "moottori" alkoi hyrrätä paremmin kuin pitkään aikaan. Tunsin itsekin sen valtavan eron ja edistyksen harjoituksen edetessä.

Sitten naks ja koko paletti sekaisin. Meidän piti nimittäin jatkaa samaa harjoitusta, mutta laukassa vaan mitä luultavimmin väsymyksestä johtuen HH alkoi painaa kädelle ihan jumalattomasti, lähti pienimmistäkin avuista kuin tykin suusta, juoksi alta pois enkä yksinkertaisesti saanut tehtyä kuin yhden pitkänsivun jotenkin edes sinnepäin. Laukasta mulla ei ole siis mitään hyvää sanottavaa, vaikka H yrittikin lohdutella, että no ainakin se nyt laukkasi eteenpäin eikä keinuhevosmaisesti ylös, kuten viimeksi ;-).

Loppumietteet: HH oli alun hermoilun jälkeen hyvin keskittynyt, joka on ehdottomasti plussaa. Sen lisäksi haluttomuutta oli havaittavissa vain katoavan hetken ajan alkuverkkojen jälkeisen käynnin jälkeen, kun piti taas ottaa ohjat. Edellispäivänä ratsastus meni nimittäin kokonaan eteenpäinpyrkimyksestä keskustelemiseen, joten mulla oli omat epäilykseni tunnin onnistumisesta.

Sovimme H:n kanssa, että seuraavalla kerralla teemme vähemmän raviharjoituksia ja keskitymme enemmän laukkaosuuteen, koska HH ihan selvästi väsyy aina lopussa emmekä muuten koskaan pääse kehittämään laukkaa. HH:ta on kyllä liikutettu säännöllisesti, mutta pääpaino varsinkin viimeisen vuoden aikana on ollut maastoilulla ja vaikka siellä olemme kiipeilleet mäkiä, ravanneet ja laukkaspurttailleet, niin lihaksisto on mitä luultavimmin aika heikko varsinaisen treenauksen vähyyden takia ja näinollen HH ei jaksa ehkä kantaa itseään vielä pitkiä aikoja kerrallaan ja väsytessään alkaa painaa kädelle eikä muutenkaan jaksa enää keskittyä. Toisaalta tuo laukan energisyys on hyvä juttu, kun tiedän millainen HH kaikessa haluttomuudessaan voi olla, mutta sellaisen kultaisen keskitien kun löytäisi. 

Mun itseni pitäisi jälleen kerran muistaa se, että vetotaistelun häviää aina ihminen. Esim. noissa avotaivutuksissa jäin ihan liikaa sisäohjaan kiinni asettamaan sisälle, kun avotaivutuksen tulisi lähteä ulko-ohjasta, sisäpohkeesta. Samaten laukoissa se ei ainakaan yhtään auta asiaa, että jää itsekin vetämällä pidättämään vaan pitäisi muistaa ottaa paljon ylöspäinsuuntautuvia puolipidätteitä.

Mä olin ajatellut, että nykyisten kolmipalojen sijaan kokeilisin jotain muuta kuolainta, esim. tavallista kaksiosaista niveltä, mutta H ehdotti, että kokeilisinkin sen sijaan remonttiturpista.

Sen hierojan saimme sovittua nyt ensi viikon keskiviikoksi. Odotan mielenkiinnolla, että saan vähän osviittaa mahdollisista "jumeista". Myös Ypäjän Satulasepät ovat tulossa tallille käymään, joten ajattelin samalla tarkistuttaa meidän satulan toppaukset. Se valuu edelleen hieman eteen ratsastaessa, mutta toisaalta en usko meidän ikinä löytävän satulaa, joka ei niin tekisi, kun sellaista ihmettä ei tähänkään päivään mennessä ole näkynyt.

Olipa taas valaiseva tunti! Teimme pääosin samaa harjoitusta kuin viimeksi (eli väistättämällä ulko-ohjalle, irti sisäohjasta), mutta nyt pääpainona se, että hevonen kulki mahdollisimman pyöreänä sen säkän ollessa korkein kohta, jolloin hevonen sai painua jopa aavistuksen luotiviivan alle ja että pystyin siitä harjoituksesta tekemään temponvaihteluita, eli ratsastamaan hevosta istunnalla eteenpäin (käyttämällä pohjetta mahd. vähän) ja ottamalla kiinni ilman, että se painoi kädelle, puri kuolaimeen kiinni tai että muoto särkyi. Niin yksinkertaista teoriassa, niin vaikeaa käytännössä toteuttaa :-). Ratsastus on siitä kieroutunut laji, että esim. eilisen tunnin aikana koin ehkä sekunnin sadasosan ajan oikeasti ratsastaneeni "oikeinpäin", eli tunsin kuinka hevonen vastasi apuihini oikein ja olin siitä hyvästä muikeana koko loppuillan. Yksi onnistuminen korvaa tuhat epäonnistumista.

Jossain vaiheessa HH vähän väsähti ja jouduimme taas kerran keskustelemaan eteenpäinpyrkimyksestä. Se on suokiksi aika kiva liikkeiltään ja menee ihan näppärästi, joten oikeastaan meidän suurin ongelma on juuri tuo eteenpäinpyrkimyksen ajoittainen puuttuminen. H kertoi oman hevosensa tehneen samaa kesällä ja hän oli yksinkertaisesti ottanut siltä kerralla luulot pois, jolloin ongelmaa ei ollut enää ollut. Meillä tuo ongelma on ollut oikeastaan aina, mutta ilmennyt vain ajoittain. Liekö sitten jotain uhmaa? Ehkä mä itse olen vain liian lepsu. 

H oli sitä mieltä, että olisimme ihan valmiita joihin pikkukisoihin jo nyt, mutta mua itseäni hirvittää ajatus nikottelevasta hevosesta, eli ehkä me tyydymme vielä tämän kauden vain treenaamaan ja nostamaan kuntoa. Pakkohan se kisoissa käyminen on tietenkin joskus aloittaa ja mitä useammat kisat koluaisimme läpi, sitä vähemmän HH varmastikaan jaksaisi kiinnittää huomiota kaikkeen epäolennaiseen ja pääsisimme ehkä joskus keskittymään pelkkään suoritukseen, mutta ehkä tosiaan sitten ensi kaudella...

Laukassa harjoittelimme eteenpäinratsastamista, jotta saisimme laukan kulkemaan enemmän eteen- kuin ylöspäin. Edelleen vasemmassa kierroksessa laukka on keinuhevosmaista, oikea pyörii paremmin ihan itsestään. Lopuksi ratsastimme hevoset eteen-alas rennoiksi painottaen sitä, että hevonen kulki pyöreänä, kaula kaarella sen sijaan, että se painoi kädelle alas kaula suorana.

Summasummarum: jälleen kerran sain tosiaan todeta sen, kuinka äärimmäisen palkitsevaa on, kun osaa pyytää edes sen pienen hetken jotain juttua ja hevonen vastaa siihen ja kuski oikein tuntee sen, että näin sen harjoituksen piti mennä. Ja totesinpa taas senkin, että valvovan silmän alla ratsastan itsekin triplasti paremmin.

Ensi viikolla meille on tulossa hieroja. Mielenkiinnolla odotan, mitä lukkoja löytyy mistäkin. Pitäisi varmastikin ottaa säännöllinen tapahtuma tuosta hieronnastakin, että voidaan säännöllisesti poissulkea/hoitaa säryt ja kolotukset. Viime vuonna eräs hieroja suositteli HH:lle kiropraktikkoa (harmikseni en itse päässyt paikalle hevostani hoidettaessa, eli vähän jäi epäselväksi mikä oli vika), mutta ell taas oli sitä mieltä, että siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Hän teki taivutuskokeet ja ne oli ihan ok, eli jaloista lähtöisin se mikälie ei ollut. Ell teki silloin HH:lle akupunktiota ja HH oli aika rento ja mukava sen jälkeen, eli jos tällä kertaa löytyy hieronnasta jotain, niin akupunktiota voisi taas miettiä yhtenä hoitovaihtoehtona. Se on niin vaikeaa välillä noiden hevosten kanssa, kun ne eivät osaa puhua ja kertoa, että onko nyt tosiaan jossain joku konkreettinen vika vai eikö vain huvita. Pitäisi varmaan tehdä hevoselle joku kokovartalomagneettikuvaus pari kertaa vuodessa :-).

Olipahan mukavata mennä pitkästä aikaa valvovan silmän alla ja varsinkin, kun kyseessä oli tuttu opettaja menneisyydestä, joka tuntee sekä minut että hevosen ennestään. Viimeisen vuoden aikana olemme olleet tasan kerran tunnilla lukuisten ongelmien (satula-, hevosen selkä-, kuskin motivaatio- ja rahanpuute) takia ja nyt sitten muutenkin koko kesä on tullut suurimmaksi osaksi humputeltua maastossa. Jotenkin se kentällä vääntäminen ei ilman opetusta inspaa. Olen huomannut itsessäni, että olen paljon hermostuneempi, jos kukaan ei ole sanomassa, että no nyt menee hyvin ja neuvomassa eteenpäin ja muutenkin keksimässä harjoituksia jne. (eli kun pitää ajatella ihan omilla aivoilla, hehheh ;-). Toisaalta tänä kesänä on ollut ongelmana myös hevosen paksu turkki, joten en sitten ole oikein edes viitsinyt rääkätä sitä auringonpaahteessa. Mutta nyt sitten saimme sovittua H:n (=valmentaja) kanssa vakitunneista kerta viikkoon, eli pikkuhiljaa aletaan tehdä ihan oikeaa duunia.

Eilinen tunti oli äärimmäisen tehokas. Ihan parasta oli se, että tämä H näki heti ongelmakohtamme. Vakuutuin jälleen kerran hänen ratsastuksellisista taidoistaan ja olen todella tyytyväinen, että olemme saaneet haudattua menneiden sotakirveet ja saaneet yhteistyön uudestaan käyntiin.

Teimme ensin käynnissä ja ravissa "ympyrälläväistättämisharjoitusta", jonka tarkoituksena oli ratsastaa hevonen sisäpohkeella ulko-ohjalle ja saada se "pois sisäohjalta". Tämä oli meille juuri eikä melkein se oikea harjoitus, koska jo pitkään meillä on ollut ongelmana varsinkin vasemmassa kierroksessa se, etten ole saanut hevosta kunnolla avuille, vaan se on lähinnä puskenut lapaa ulos ja purrut ohjaan kiinni. Ongelma on ollut huomattavin laukassa, mutta käynti- ja raviharjoituksen kautta laukkakin parani. On aina yhtä ihana huomata harjoituksien myötä tapahtuva muutos (yleensä parempaan), joka tapahtuu. Nytkin aluksi HH tunki lapaa ulos, juoksi alta pois ja puri sisäohjaan kiinni, mutta vähitellen sain lavan hallintaan, ulko-ohjantuen läpi (jolloin koko hevonen keveni eikä kädessäni enää ollut tuhatta kiloa) väistättämisen tapahtumaan hipaisusta ja ratsastettua istunnalla takaosaa alle.

Hauskinta oli, että H kehui  HH:n jaksavan keskittyä hämmästyttävän hyvin (hälläkin taitaa olla muistissaan, että ihan kaikista keskittymiskykyisin ei hummani ole) ja täytyy myöntää, että vaikkei HH aina ole ihan samaa mieltä seuraavasta asiasta, niin itseasiassa kunnon duunin taitaa sopia sille, koska se todellakin malttoi keskittyä, ainakin ajoittain. Uskonkin että osa hevosen ajoittain ilmenevästä haluttomuudesta johtuu lepsuilusta eikä laiskuudesta, koska nyt eteenpäinpyrkimys oli priimaa. Pitää siis jättää maastoilulepsuilu kerta/kaksi viikkoon tapahtuvaksi pääntuulettamiseksi ja painaa loppuviikko duunia.

Laukkaharjoitusta teimme nyt vain vähän, koska HH alkoi ihan selvästi väsyä. Ongelmasuunta, eli vasen, oli tosi vaikea. Meillä oli ensin hieman käynnistymisvaikeuksia ja kun se laukka sitten lopulta lähti ylipäätänsä pyörimään, se oli "keinuhevosmaista", eli liikaa ylöspäin ja liian vähän eteenpäin suuntautuvaa. Oikea laukka oli paljon parempi, se tuli itsestään ja oli pyöreää sekä eteenpäinpyrkivää.

Havaintoja:
Jälleen kerran sain huomata, että olen liian kovakätinen ja että pitäisi ratsastaa eteenpäin enemmän istunnalla kuin pohkeella; heti kun itse hölläsin vähän ohjasta, hevonen keveni eikä purrut enää kiinni. Ja kannuksillatökkimistä hevoseni ei voi sietää, joten heti kun pidin jalat ihan hiljaa ja ratsastin eteenpäin istuinluillani, hevonenkin rentoutui ja liikkui mielellään. Periaatteessa itsestäänselviä asioita, mutta ah niin vaikeita käytännössä muistaa toteuttaa.

H sanoi, että HH oli vaikuttanut alun verkassa hieman epäpuhtaalta. Mä olen ollut itse huomaavinani ajoittain ihan samaa, joten olin hirvittävän helpottunut, kun joku ulkopuolinen oli kerrankin katsomassa ja toteamassa asian. Sitä tuntee välillä itsensä ihan vainoharhaiseksi. Liike oli kuulemma kuitenkin parantunut loppua kohden. Meillä on ollut joitain ongelmia hevosen selän kanssa (keväällä sitä hierottiin ja akupunktioitiin), joten se voi olla sieltä peräisin. Meillä on myös ollut sädemätää, joka on nyt taas pahenemaan päin, joten saattaa se reagoida sitäkin. Onneksi kengitys on tällä viikolla ja olen hommaamassa hierojankin taas paikalle, joten eiköhän ammattilaisten voimin ongelmat tule ratkaistuiksi. Lokakuussa on tulossa ell rokottamaan ja raspaamaan ja samalla ajattelin otattaa verikokeet epämääräisen karvan takia, jos vaikka sieltä ilmenee jotain hormonaalista häiriötä tai kilpirauhasvaivaa, joka voisi olla selityksenä välillä ilmenevälle haluttomuudelle. Eli ongelmia kyllä riittää :-).