Olipahan mukavata mennä pitkästä aikaa valvovan silmän alla ja varsinkin, kun kyseessä oli tuttu opettaja menneisyydestä, joka tuntee sekä minut että hevosen ennestään. Viimeisen vuoden aikana olemme olleet tasan kerran tunnilla lukuisten ongelmien (satula-, hevosen selkä-, kuskin motivaatio- ja rahanpuute) takia ja nyt sitten muutenkin koko kesä on tullut suurimmaksi osaksi humputeltua maastossa. Jotenkin se kentällä vääntäminen ei ilman opetusta inspaa. Olen huomannut itsessäni, että olen paljon hermostuneempi, jos kukaan ei ole sanomassa, että no nyt menee hyvin ja neuvomassa eteenpäin ja muutenkin keksimässä harjoituksia jne. (eli kun pitää ajatella ihan omilla aivoilla, hehheh ;-). Toisaalta tänä kesänä on ollut ongelmana myös hevosen paksu turkki, joten en sitten ole oikein edes viitsinyt rääkätä sitä auringonpaahteessa. Mutta nyt sitten saimme sovittua H:n (=valmentaja) kanssa vakitunneista kerta viikkoon, eli pikkuhiljaa aletaan tehdä ihan oikeaa duunia.

Eilinen tunti oli äärimmäisen tehokas. Ihan parasta oli se, että tämä H näki heti ongelmakohtamme. Vakuutuin jälleen kerran hänen ratsastuksellisista taidoistaan ja olen todella tyytyväinen, että olemme saaneet haudattua menneiden sotakirveet ja saaneet yhteistyön uudestaan käyntiin.

Teimme ensin käynnissä ja ravissa "ympyrälläväistättämisharjoitusta", jonka tarkoituksena oli ratsastaa hevonen sisäpohkeella ulko-ohjalle ja saada se "pois sisäohjalta". Tämä oli meille juuri eikä melkein se oikea harjoitus, koska jo pitkään meillä on ollut ongelmana varsinkin vasemmassa kierroksessa se, etten ole saanut hevosta kunnolla avuille, vaan se on lähinnä puskenut lapaa ulos ja purrut ohjaan kiinni. Ongelma on ollut huomattavin laukassa, mutta käynti- ja raviharjoituksen kautta laukkakin parani. On aina yhtä ihana huomata harjoituksien myötä tapahtuva muutos (yleensä parempaan), joka tapahtuu. Nytkin aluksi HH tunki lapaa ulos, juoksi alta pois ja puri sisäohjaan kiinni, mutta vähitellen sain lavan hallintaan, ulko-ohjantuen läpi (jolloin koko hevonen keveni eikä kädessäni enää ollut tuhatta kiloa) väistättämisen tapahtumaan hipaisusta ja ratsastettua istunnalla takaosaa alle.

Hauskinta oli, että H kehui  HH:n jaksavan keskittyä hämmästyttävän hyvin (hälläkin taitaa olla muistissaan, että ihan kaikista keskittymiskykyisin ei hummani ole) ja täytyy myöntää, että vaikkei HH aina ole ihan samaa mieltä seuraavasta asiasta, niin itseasiassa kunnon duunin taitaa sopia sille, koska se todellakin malttoi keskittyä, ainakin ajoittain. Uskonkin että osa hevosen ajoittain ilmenevästä haluttomuudesta johtuu lepsuilusta eikä laiskuudesta, koska nyt eteenpäinpyrkimys oli priimaa. Pitää siis jättää maastoilulepsuilu kerta/kaksi viikkoon tapahtuvaksi pääntuulettamiseksi ja painaa loppuviikko duunia.

Laukkaharjoitusta teimme nyt vain vähän, koska HH alkoi ihan selvästi väsyä. Ongelmasuunta, eli vasen, oli tosi vaikea. Meillä oli ensin hieman käynnistymisvaikeuksia ja kun se laukka sitten lopulta lähti ylipäätänsä pyörimään, se oli "keinuhevosmaista", eli liikaa ylöspäin ja liian vähän eteenpäin suuntautuvaa. Oikea laukka oli paljon parempi, se tuli itsestään ja oli pyöreää sekä eteenpäinpyrkivää.

Havaintoja:
Jälleen kerran sain huomata, että olen liian kovakätinen ja että pitäisi ratsastaa eteenpäin enemmän istunnalla kuin pohkeella; heti kun itse hölläsin vähän ohjasta, hevonen keveni eikä purrut enää kiinni. Ja kannuksillatökkimistä hevoseni ei voi sietää, joten heti kun pidin jalat ihan hiljaa ja ratsastin eteenpäin istuinluillani, hevonenkin rentoutui ja liikkui mielellään. Periaatteessa itsestäänselviä asioita, mutta ah niin vaikeita käytännössä muistaa toteuttaa.

H sanoi, että HH oli vaikuttanut alun verkassa hieman epäpuhtaalta. Mä olen ollut itse huomaavinani ajoittain ihan samaa, joten olin hirvittävän helpottunut, kun joku ulkopuolinen oli kerrankin katsomassa ja toteamassa asian. Sitä tuntee välillä itsensä ihan vainoharhaiseksi. Liike oli kuulemma kuitenkin parantunut loppua kohden. Meillä on ollut joitain ongelmia hevosen selän kanssa (keväällä sitä hierottiin ja akupunktioitiin), joten se voi olla sieltä peräisin. Meillä on myös ollut sädemätää, joka on nyt taas pahenemaan päin, joten saattaa se reagoida sitäkin. Onneksi kengitys on tällä viikolla ja olen hommaamassa hierojankin taas paikalle, joten eiköhän ammattilaisten voimin ongelmat tule ratkaistuiksi. Lokakuussa on tulossa ell rokottamaan ja raspaamaan ja samalla ajattelin otattaa verikokeet epämääräisen karvan takia, jos vaikka sieltä ilmenee jotain hormonaalista häiriötä tai kilpirauhasvaivaa, joka voisi olla selityksenä välillä ilmenevälle haluttomuudelle. Eli ongelmia kyllä riittää :-).